Asiantuntijasta ja yrittäjästä johtajaksi – mitä ensimmäiset puoli vuotta ovat opettaneet?

Maria Sillanpää, toimitusjohtaja, Bonfire Agency

Viimeiset 15 vuotta työurallani olen toiminut asiantuntijatehtävissä markkinoinnin ja myynnin parissa sekä viimeiset 3,5 vuotta täyspäiväisenä yrittäjänä Bonfire Agencylla. Kun yhtiökumppanini Laura Pääkkönen kertoi iloisesta perheuutisesta viime syksynä, sain loistavan mahdollisuuden päästä opettelemaan toimarin roolia.

Viime syksynä pohdin paljon sitä, millainen johtaja haluaisin olla. Päädyin alun perin yrittäjäksi siksi, että voisin paremmin toteuttaa omien arvojeni mukaista työelämää. Näitä itselleni tärkeitä arvoja työelämässä ovat avoimuus, rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja joustava arki. Aika perusjuttuja ja helpohko toteuttaa silloin kun bisnes vetää ja asiat menevät hyvin, mutta ensimmäiset kuukaudet toimarina olivat minulle kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoja.

Vuoden alussa tajusin aika nopeasti, että nyt on tosi monilla asiakkailla rahahanat kiinni ja vaikka tarjouspyyntöjä tuli paljon ja alustavia suunnitelmia tehtiin, niin kaikki ostopäätökset ja projektien aloitukset tuntuivat siirtyvät koronan kannalta parempaan hetkeen eli kuluvaan syksyyn. Tammi-helmikuussa meillä oli käsillä alkava kassakriisi. Miten siitä selvittiin ja mitä opittiin?

Avoimuus ja luottamus oli kaiken A ja O. Koitin kertoa tiimille mahdollisimman avoimesti meidän taloudellisesta tilanteesta. Tammikuun lopussa kävimme vakavia keskusteluja siitä, että meidän pitää kaikkien pistää rooleistamme huolimatta fokus markkinointiin ja myyntiin. Jopa meidän bisnesmedian päätoimittaja Harri-Pekka alkoi bookkaamaan myyntitapaamisia. Myös kuluja karsittiin paljon. Nuo viikot olivat varmasti koko tiimille aika harmaata puurtamista, mutta tilannetta auttoi tosi paljon se, että vaikeuksista huolimatta kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja venyivät auttamaan kaveria oman tonttinsa ulkopuolelle. Maaliskuussa homma alkoi menemään valoisampaan suuntaan ja kevään edetessä saimme käännettyä tekemisen jälleen voitolliseksi.

Nyt kun syksy näyttää bisneksen kannalta todella lupaavalta ja olemme pystyneet tekemään jopa useampia rekrytointeja, on aikaa katsoa peräpeiliin ja miettiä, mitä oppeja näistä vaikeista kuukausista jäi käteen.

1. Rekrytoinneissa onnistuminen on ollut kriittinen menestystekijä

Haastavien aikojen jälkeen olen viimeistäänkin oivaltanut, olemme Lauran kanssa onnistuneet rakentamaan tiimin, jossa jokaiseen voi vaikeinakin aikoina luottaa 100%:sti ja että tässä porukassa on ihan ainutlaatuisen hyvä tiimihenki. Kaveria ei jätetä pulaan ja tiimin onnistuminen menee yksilösuorituksen edelle. Olemme onnistuneet jokaisessa rekrytoinnissa todella hyvin ja rekrytointeihin tulemme varmasti jatkossakin panostamaan paljon aikaa ja energiaa.

Ajattelin kirjoitella erillisen blogiartikkelin kolmiportaisesta rekryprosessistamme, joka ei ehkä ole ihan perinteinen. Meidän malliin kuuluu mm. ensimmäisen haastattelukierroksen lisäksi case-tehtävä jatkoon menijöille (esim. asiakkuuspäällikköä rekrytoidessa tämä oli myyntitapaaminen) sekä finalistikandidaateille koko tiimin tapaaminen (etänä tai livenä) ennen lopullista rekrytointipäätöstä.

2. Luottokumppaneiden ja kokeneiden neuvonantajien rooli korostuu vaikeina aikoina

Me olemme vielä sen verran pieni yritys, että 10 henkisestä tiimistämme ei löydy esimerkiksi yhtään talouden, rahoituksen, juridiikan tai HR:n osaajaa.

Sen sijaan olemme onnistuneet löytämään luottokumppaneita, jotka ovat sparranneet meitä näissä kysymyksissä jo pitkään, ja vaikeina aikoina olemme saaneet kullanarvoisia neuvoja esim. Advisory Boardiltamme (Timo Lappi, Anni Lintula ja Tuomo Rantanen), EMU Growth Partnersilta eli tilitoimistoltamme, joka on paljon enemmän kuin tilitoimisto (Minna Halonen, Tapio Meltti ja Johanna Vuorto-Honkala). Lisäksi strategiakonsulttimme Riikka Tanner sekä ihana coachini Nina Karlsson ovat olleet tosi tärkeitä oivalluttajia ja tukipilareita.

3. Johtaminen on lopulta ongelmanratkaisutyötä ja tärkeintä on huolehtia omasta vireestä

Olen viime aikoina kovasti koittanut tehdä omasta työstäni systemaattisempaa ja suunnitelmallisempaa, mutta fakta on se, että lähes joka päivä tulee vastaan joku uusi yllätys, tulipalo tai ongelma, joka usein vähintäänkin välillisesti osuu omalle tontilleni. Aiemmissa asiantuntijatöissäni olin usein päivän päätteeksi tyytyväinen, jos olin saanut ruksittua task listiltani asiat, jotka olin kyseiselle päivälle aikatauluttanut. Nyt olen koittanut muuttaa mentaliteettiani siihen suuntaan, että päivä on ollut hyvä, mikäli puhelin on soinut tiheään tahtiin ja olen pystynyt sparraamaan tiimiläisiäni akuuteissa haasteissa mahdollisimman paljon ja samalla edennyt omalla task listillani mahdollisimman vähän.

Alkuvuodesta kun kohtasimme taloudellisia haasteita, tein tosi paljon töitä ja nukuin liian vähän. Ainakin kotiväkeni näki, että en tosiaan ollut parhaimmillani. Sittemmin olen ehtinyt pysähtyä ja oivaltaa, että oma työpanokseni on tässä yhtälössä vain 1/10 ja työsuoritteeni maksimoimista merkityksellisempää on se, että voin itse hyvin ja siten jaksan paremmin tukea tiimiläisiä heidän työssään. Uupunut toimari on vain pullonkaula ja tiimihengen latistaja. Väsyneenä pienetkin ongelmat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, mutta hyvin nukutun yön ja aamulenkin jälkeen itse asiassa nautin ongelmanratkaisutyöstä tosi paljon. Nykyään kalenterissani on aiempaa enemmän asioita, jotka edistävät palautumista ja hyvinvointia.

Näillä opeilla mennään jo vauhdilla kohti alkavaa syksyä, uusia haasteita ja mahdollisuuksia!

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *